Aamupäivällä lähdimme kävelylle - t-paidoissa, sortseissa ja sandaaleissa. Hyvin pian totesimme, että vaikka jotkut ihmiset juoksevat talvisin ilman paitaa, meistä ei ole moiseen extreme-urheiluun. Äkkiä kotiin ja lämmintä ylle.

Oikein hyväksi retkikohteeksi tällaisilla heinäkuun pakkasilla osoittautui läheinen kota, joka on ilmeisesti kunnan rakentama luontopolkujen tukikohta ja kaikille auki. Olemme olleet siellä yhdessä pari kesää sitten, ja nyt oli aika uudistaa tuttavuus. Tällä kertaa kamera unohtui kotiin, mutta tässä kuvaa parin vuoden takaa - tosin grillattavat olivat silloin monipuolisemmat, tällä kertaa tyydyimme Atrian käristepakettiin.

Jalasjärven kunnan matkailuesite lähti tänään kirjapainoon. Tiistaina tähän aikaan en vielä edes tiennyt, että se painetaan, eikä mene vain nettisivuille!

CMYK-muunto onnistui, samoin toivottavasti leikkausvarojen teko, joten parhaassa tapauksessa esitelaatikot saapuvat jo ensi viikon lopulla. Pahimmassa tapauksessa joudun tekemään maanantaina korjauksia. Mutta oli joka tapauksessa ihana saada työ käsistä juuri viikonlopuksi! Harmi vain, että helteet taitavat päättyä tähän päivään - nyt on niin kuuma, että ihiroollansa hikuaa.

Sain tänään töissä kehujakin. Kunnanjohtaja - syntyjään Savommuan suunnasta - ihasteli sitä, että olen heti päässyt asioihin sisään enkä "jiänä haukottelemmaa". :)

****

Koulukaveri M ehti jo kysyä, ennen kuin ehdin vastata - ei, tänä vuonna en erinäisistä syistä mene Herättäjäjuhlille, jotka järjestetään etelämpänä kuin koskaan, Espoossa. Ensi vuonna aion kyllä sitten hyödyntää Seinäjoen juhlat kokonaisuudessaan!

Tuntui hyvältä, kun Hengellisessä kuukauslehdessä eräs kirjoittaja osoitti tekstinsä nimenomaan meille, joiden paikka on juhlapenkissä tänä vuonna tyhjä. Ja onneksi jokainen kiinnostunut voi seurata juhlien kotisivuilta avautuvaa körttiradiota, se välittää kaikki tilaisuudet.

Kunnanvirasto periaatteessa sulkeutui tänään. Minulla alkaa loma viikon kuluttua. Nyt nautitaan viikonlopusta!

Olen koko päivän töissä yrittänyt saada ihmisiä esiintymään museon tapahtumiin ja esitettä painokuntoon. Yhtä huono menestys molemmissa.

Onneksi edes tällä kertaa oli kiltti kirjapaino, josta lähetettiin sähköpostilla ohjeita - neuvottiin miten voisin muuntaa pdf:ssä RGB-värit CMYK-väreiksi ja että pitäisi lisätä 3 mm leikkausreunat, kun taustakuvat tulevat koko sivulle - ja lähetin yhden sivun mallikappaleen heille nähtäväksi. Ellei se ole painokelpoinen, niin May, sinua voidaan hyvinkin tarvita! Kun kuulin sanat painovalmis pdf, heittäydyin lattialle ja aloin huutaa. :)

Kaiken huipuksi työkoneeni on tarkoitettu lähinnä tekstinkäsittelyyn. Se tukehtuu, jos se joutuu pyörittämään isoja tiedostoja. Pelkästään tänään olen kiskonut virtapiuhat irti kahdesti, kun masiina meni totaalisesti tilttiin. Pdf:ksi muuntaminen kestää ikuisuuden, eikä sinä aikana saa hipaista juuri edes hiirtä...

Kun sitten tulin kotiin, oma kone alkoi temppuilla ja tilttailla. Sain raivarin ja mäjäytin näppistä nyrkillä niin että nappulat lentelivat. Nyt se - näppis, ei nyrkki - on hajalla. Tätä kirjoitan Samin koneelta. Huomenna haetaan uusi näppis.

Pitäisikö mun mennä jollekin vihanhallintakurssille?

Olen itsekseni ihmetellyt itseäni viime päivinä töissä. Ilmeisesti pitkä työttömyys ja "oma työllistyminen" ovat tehneet sen, että puhkun ideoita ja suunnitelmia, olen aktiivinen ja rohkea ja oma-aloitteinen. En ollenkaan sellainen ujo pikku-Kaisa kuin aiemmin - huolestuttavaa. :)

Kun totesin, ettei Jalasjärven kunnalla ole matkailuesitettä, ehdotin että tekisin sellaisen. Aikomuksen oli laittaa se ihan vain nettiin, josta halukkaat voisivat sen ladata pdf:nä. Tänä aamuna sain kuulla, että se painetaankin. Auts. Olen nimittäin tehnyt tähänastisen version wordillä ja epäilen, tykkäävätkö kirjapainot siitä - mahdollisesti joudun tekemään koko hoidon uudelleen PhotoShopilla. Se ei kyllä ole ihmistä varten!

Mutta silti tuntuu mukavalta, kun saa tehdä jotakin konkreettista, jota osaa ja josta on hyötyä. Eilen kävin Jalasjärven museolla neuvottelemassa johtokunnan edustajien kanssa ja suunnitelmia syntyi.

Enkä minä ainakaan vielä ole muuttamassa mihinkään tästä "nimellisestä" bloggaamisesta, älkää pelätkö! :) Minut kun joka tapauksessa tunnistettaisiin töideni ja harrastusteni vuoksi... ;)

________
*) Monnin repliikki Pekka Töpöhäntä -piirretystä.

Jossakin blogikirjoittamiseen opastavassa blogissa neuvottiin: jollet halua tulla tunnistetuksi, älä bloggaa.

Niinhän se on, että jostakin kirjoittaja tunnistetaan varmasti, yritti hän salailla henkilöllisyyttään miten hyvänsä. Nuorten muotiblogien pitäjien ja lasten kuvia julkaisevien onkin vain viisasta esim. sutata kasvot kuvista, mutta henkilöllisyyttä sekään ei peitä.

Sitten olemme me, jotka bloggaamme suoraan omalla nimellä. Olen täällä ennemminkin kertonut, että aloin kirjoittaa tätä blogia koko nimelläni, koska tämä on suora jatkumo kotisivujeni päiväkirjaosiolle. Kun aloitin Tuumookset, en kuvitellut hurahtavani blogimaailmaan niin täysillä kuin mitä tapahtui.

Blogikirjoittaminen on vaarallista. Toisaalta sitä kuvittelee tekevänsä muistiinpanoja vain omalle koneelleen, toisaalta lukijoiden koostuvan jostakin kasvottomasta nimimerkkijoukosta.

Minun blogiosoitteeni näkyy esim. sähköpostini allekirjoituksessa - joskin tiettyihin osoitteisiin kirjoittaessani pyyhin sen pois. En siis yritä mitenkään salata tätä blogiani, päinvastoin. Mutta silti olen monta kertaa vähän hämmentynyt, kun minulle on selvinnyt, miten moni lapualainen ja miten moni sukulainen lukee tätä blogia. Viime aikoina tunnistuksia on tullut enemmänkin - viimeisinä vuokranantajamme ja esimieheni. (Terveisiä! :)

Välillä olen miettinyt koko Tuumooksien deletoimista ja uudelleenaloitusta toisessa osoitteessa nimimerkin suojin. Minä raukka parka kun olen kuohuva pohjalainen, enkä aina jaksa olla niin korrekti kuin joidenkin mielestä pitäisi. Mutta toisaalta tiedän, etten ole koskenut kenenkään henkilöön - edes työvoimatoimiston tädit eivät voi tietää, ketä heistä tietyissä postauksissa tarkoitan! :)

Ja pohjalaisena olen myös rehellinen. Joskaan en aio kunnianloukkauksesta käräjille, en myöskään ylenmäärin siloittele. Tällainen minä olen, sarvineni ja hampaineni, äkäinen pikku Myy... eiku pikku Koo. Ottakaa tai jättäkää.

Lauantaina

• heräsimme aikaisin ja kävimme kävelyllä auringonpaisteessa
  
• lähdimme kolmestaan anopin kanssa alennusmyynteihin ex tempore: löysin siistit farkut töihin (6 €), fiksun puseron samaan tarkoitukseen (6 €) ym. tuiki tarpeellista, ja Sami osti kirjoja
  
• istuimme Samin kanssa pitkää iltaa jutellen - melkein parasta!

Sunnuntaina

• nukuin pitkään
  
• haimme multaa ja istutimme lahjaviherkasvit altakasteluruukkuihin (tietääkö joku, miten homeen saa pois muratista? minä suihkutin sitä tiskiainevedellä)
• katsoimme elokuvia ja sitten roikuin puhelimessa

Tänään

• en ollut aamulla kuolemanväsynyt ja töihinmeno oli mukavaa
• esittelin ensimmäisen version tekemästäni kunnan nettisivuille tulevasta matkailuesitteestä enkä saanut moitteita *hih*
• aurinko paistoi ja oli lämmin
• kiitos 5 minuutin työmatkani, ehdimme kotiuduttuani shoppaamaan villisti eli kiertämään kirppiksiä - mitään ostamatta

Harmituspuolelle laskettakoon kipeät hartiat ja se, etten ole juuri ehtinyt lukea blogeja. Mutta kyllä minä yritän!

Ai niin, alkukesästähän täällä blogissa kerättiin huimasti kommentteja aiheesta meidän pesukoneemme poistoletku. :) Kiitos hyvistä neuvoista! Juhannussunnuntaina Samin isä oli polvillaan meidän kylppärimme lattialla, ja nyt letku menee lavuaarin putkeen. Helpottaa elämää huomattavasti. Myöskin kylppärin vesilätäkköongelma on ratkeamassa, saamme ilmeisesti suihkualtaan.

Nyt taivas on synkässä pilvessä ja sekin on tavallaan mukavaa. Saa olla rauhassa kotona ja levätä!

...että mm. Lapuan työvoimatoimipiste ollaan lakkauttamassa.

Pois se minusta, että mitenkään kannattaisin tätä nykyistä idioottimaista linjaa, jossa kaikki palvelut viedään pois ihmisten ulottuvilta johonkin keskuksiin.

Ja vahingonilokin on kauhean rumaa.

Mutta en siltikään voi olla ajattelematta, onko ystävämme työkkärin työntekijöille terveellistä nähdä, millaista on olla työtön. "Sinä olet oppinut vain liian hyvälle kun aina on ollut töitä", niinpä!

Pätkätöissä on puolensa - minulla on taatusti töitä vuoden loppuun. Noissa ns. vakituisissa työpaikoissa voi käydä heikommin.

Tämä testi löytyi Marsun blogista, ja tulokseen olen täysin tyytyväinen... :)

Muumipappa
Muistutat eniten vakaata ja vastuuntuntoista Muumipappaa. Perhe ja lapset ovat sinulle hyvin tärkeitä, mutta luonteesi vaatii myös omaa rauhaa. Tarvitset aikaa itsellesi ja paikan, jossa voit olla yksin ja tehdä asioita, jotka ovat sinulle tärkeitä. Olet taiteellinen luonne ja sinulla on aina meneillään jonkin luova projekti. Mutta aivan kuten Muumipappa, sinäkin ajaudut toisinaan umpikujaan ja sinusta tuntuu ettei työsi tahdo edetä. Syvennyt usein omiin ajatuksiisi, mutta jaat mietteitäsi ja tarinoitasi mielellään myös muiden kanssa.

Tulimme juuri Siltalasta. Se on kauppa, jossa on tähän asti myyty lähestulkoon kaikkea muuta paitsi ruokaa (kahvia, karkkeja, sipsejä ja muroja on löytynyt). Toiminta loppuu tänään, ja syksyllä tilojen laajennuksen jälkeen siinä avaa Halpa-Halli.

Olemme käyneet shoppaamassa pitkin kesää ensin 20 % ja sitten 30 % alennuksella. 50 % taisi mennä ohi, mutta eilen töissä luin paikallislehdestä, että ovet ovat auki tänään viimeistä päivää ja loput tavarat myydään 70 % alella. Pitihän toki käydä katsomassa, mitä oli jäljellä.

Ei paljon! Uskomatonta, että kaikki astiat, koriste-esineet ja kodintarvikkeet oli tosissaan myyty - ja kuitenkin aivan fiksuja vaatteita oli jäänyt! Tosin niissä saattoi olla esteenä alkujaankin korkea lähtöhinta (kotimaisia) tai kokojen valiintuminen. Olisin ostanut punaisen puolihameen, jos olisin mahtunut siihen.

Aina on haikeaa, kun joku "aina ollut" lopettaa. Muistan, kun menin Siltalaan ensimmäisen kerran joskus lähes kolme vuotta sitten, kun olin ensimmäisiä aikoja Samin luona - se oli oikea aarreaitta, josta saattoi löytyä mitä vain! Kuolasin pitkään museolle vanhanajan puhelimen jäljitelmää.

Apropoo museo - antoivat kunnasta minulle "luvan" ideoida myös Jalasjärven museon hyväksi. Ja ideoitahan pukkaa... *viheltelee huolettomasti eikä ole kuulevinaan lähipiirin hihitystä*

...mutta viitaten kuluneen vuoden "työtaisteluun" julkaisen sen kuitenkin täällä: